Tämä taulun tekele koki matkalla aikamoisen muutoksen. Ja se näkyy edelleen taulun pinnassa.  Vihreän maiseman läpi voi kirjaimellisesti tuntea sen menneisyyden.
 
Tämä taulu halusi ensin kovasti olla talvinen tie. Paistatella lyhyen talvipäivän valossa, olla kylmä ja sinertävä. Mutta ei siitä tullut valmista mitenkään. Ei vain tullut. 
 
Niinpä tuli muutos, vihreät sävyt ja muutos. Se mitä hän kovasti yritti olla jäi taakse.
 
Ja tässä hän on. Synkässä vihreässä sävyssään. Kateudesta vihreänä kenties. Kateellinen kaikille talvisille teille! Ensi näkemältä ihan kaunis oma itsensä, mutta lähempää katsoen ja koskettaen niin kovin röpelöinen. Hyvin hän kuitenkin kätkee menneisyyden arvet synkän tummiin lehviin, jotka häntä ympäröivät.
 
Ymmärrätkö sinä häntä?