Kyllä vain. Tämä maalaus on vuosipäivän kunniaksi maalattu ensimmäisen tauluni pohjalta. Ajatuksenani oli tehdä ensimmäinen tauluni uudelleen ja yrittää parantaa lopputulosta sen pohjalta, mitä maalausvuoden aikana olen oppinut.
 
Ja heti joudun toteamaan, että enpä ihan kaikkea oppimaani silti halunnut hyödyntää. Nimittäin halusin pitää taulun koon samana kuin alkuperäisen eli tämä taulu on kooltaan 24x30cm. Isompi taulu olisi kyllä ollut helpompi tehdä yksityiskohtaisemmaksi ja näyttävämmäksi, kun olisi enemmän tilaa pienillekin asioille ja siveltimen jäljille. Mutta halusin koon puolesta säilyttää vertailtavuuden edelliseen. Ja siitä päästäänkin tähän.
 
Kuvista löytyy myös kuva, jossa ovat molemmat taulut esillä. Kaverukset. Ensimmäinen ja alkuperäinen vasemmalla, uusi ja yhtä alkuperäinen oikealla. Tunnistan näistä edelleen samoja tapoja tehdä ja maalata, mutta näen myös muutosta tekemisessä. Ja tietysti jokaisella on omat mieltymyksensä siihen mistä pitää ja mikä miellyttää silmää. Mutta koska itse pidän yksityiskohdista ja realistisesta kuvauksesta, kyllä minuun iskee enemmän tämä uusi versio.
 
Kun suunnittelin tätä uutta, pidin tärkeänä sitä, että alkuperäisen keskeiset elementit säilyvät. Mänty oikealla, metsäsaareke vasemmalla, auringonlasku ja heijastukset vedessä. Värimaailma alkuperäisessä ei minua enää niin kovin miellyttänyt ja halusin siitä luonnollisemman. Myös horisontin halusin vähän alemmaksi, se oli minun silmääni turhankin korkealla.
 
Maalatessa kaikki eteni kutakuinkin suunnitelmieni mukaan. Kertaalleen olin jo mielestäni valmis, mutta sitten seuraavana päivänä tajusin, että vesi ison puun takaa oli jäänyt hassuksi ja männyssä ei kerta kaikkiaan ollut riittävästi havuja. Niitä kun korjailin niin tekemisen lomassa pääsi tämäkin taulu yllättämään. Enhän tähän ollut noita oravia suunnitellut mukaan lainkaan, mutta jostakin ne siihen viime metreillä hypähtivät eivätkä suostuneet lähtemään pois! Ja siitäpä tarkentui myös ajatus taulun nimestä.
 
Laatuaikaa, tällä kertaa oravaperheen laatuaikaa ja samalla vähän minunkin.
 
Maalaaminen on ollut minulle viimeisen vuoden aikana varsin tärkeää. Olen saanut sen kautta irtauduttua arjen työstä ja tekemisestä, tehtyä jotain ihan muuta, kuin sitä minkä parissa viimeiset kymmenen vuotta olen ahertanut. Se on ollut minulle vapauttavaa ja hoitavaa. Samalla taulun kuva oravaperheestä antaa viitteitä siitä, missä se todellinen laatuaika vietetään. Perhe ja perheen parissa vietetty aika on niin nykyhetken kuin tulevaisuuden laatuaikaa.
 
Ja vielä se yksi näkökulma. Minua ei yhtään haittaisi, vaikka Suomen luonnossa tulevaisuudessa näkyisi enemmänkin oravia! Se olisi tulevaisuuden laatuaikaa sekin!
 
Ja näistä syistä juuri tämä nimi, tänä vuosipäivänä, ensimmäisen maalaukseni äärellä,
 
Tulevaisuuden laatuaikaa.