Löydätkö kuvaan piilotetun karhun?
 
Tämä taulu julkiastiin debyyttinäyttelyssäni, ja taulun stoori menee näin:
 
"Me oltiin jo isoja poikia. Me oltiin lähdössä tiedustelemaan, valloittamaan tuntemattomia metsiä, koluamaan polkuja ja ojan pohjia.
 
Niin olimme tehneet monena muunakin päivänä. Nytkin juotiin ensin kahvit, pakattiin tarpeelliset mukaan ja suunnattiin synkän korven uumeniin.
 
Ensin tuttuja polkuja, sitten oudompia ja lopulta täysin tutkimattomia. Ja sieltä me löysimme sen, uuden ja tutkimattoman väylän. Vihreiden sammalten sisäänsä kätkemän ojan kuusikon keskellä.
Kulku ojan pohjalla oli helppoa. Oja puski eteenpäin ja niin myös me. Välillä ojan reunat ylsivät niin korkealle, etteivät pienet päät yltäneet näkemään maailmaa reunojen tuolla puolen. Vaan se ei meitä haitannut, me olimme rohkeita.
 
Sitten ojassa tuli vastaan mutka. Siinä ei sinänsä ollut mitään ongelmaa, mutta niillä paikoin huomasimme myös ojan pohjamutaan painuneet suuret ja syvät jäljet. Ne olivat meille ongelma.
Nopean neuvonpidon jälkeen muodostimme yksimielisen kantamme asiaan. Tuollaisia jälkiä ei jätä kuin karhu, iso karhu. Ja siellä se nyt lymysi kuusikon kätköissä heti mutkan takana odottamassa. Vaan mepä aavistimme sen, me olimme tiedustelijoita. Me tiesimme etukäteen, me osasimme lukea jälkiä ja meillä oli puiset sauvat.
 
Turhaksi jäi kontion odotus. Me olimme tiedustelijoita, me osasimme aavistaa ja ennen kaikkea me osasimme juosta. Me osasimme juosta ihan älyttömän lujaa."